Hanna Aho

Tärkeimmät elämäntaidot tarinoina ja arjen tapahtumina

”Olis kiva, jos olisi sellainen kirja, jossa on kaikki tärkeät asiat elämästä”, 9-vuotias Valtteri sanoo yhtenä iltana isälle. ”Kaikkea hengissä selviytymistä ja silleen.” 
   Silloin isä saa idean: hän lupaa kertoa lapsille tarinoita, joihin nuo tärkeät asiat on upotettu. ”Ennen kuin ensilumi sataa maahan, minä yritän kertoa teille kaiken tärkeän.”

Hyvän huomisen tarinoita opettaa lasten arjen ja isän tarinoiden kautta muun muassa uskon aakkosia, yritteliäisyyttä, netin turvallista käyttöä, pelon hallintaa, ihmissuhdetaitoja ja arjen huomaavaisuutta. Kirjan sanomaa tukevat mustavalkoiset, osin humoristiset piirroskuvat ja tunnelmalliset värikuvat. Tekijä on luonut kuvat AI-sovelluksen avulla.

Tuotekuvissa näet kirjan sisällyksen.

Ikäsuositus: alakouluikäiset

Olivia jäi ihmettelemään kirjastonhoitajan sanoja.
  – Mitä se oikein tarkoitti? hän kysyi hiljaa Elsa-mummolta.
  – Se tarkoitti sitä, että ilman kirjoja ja lukutaitoa on vaikea oppia mitään muutakaan.
  – Ai jaa, Olivia sanoi. – Kyllä minä ainakin osaan lukea.
  – Se onkin hyvä, Elsa sanoi. – Ja mitä enemmän luet, sen enemmän osaat ja opit lisää. Ihan kaikenlaisia asioita, muutakin kuin lukemista. Kirjasto on oikeastaan aarrekammio, jossa on monia lukittuja huoneita, Elsa madalsi ääntään, niin että se kuulosti vähän isän sadunkerrontaääneltä. – Koskaan ei voi tietää, minkä aarteen löytää, kun tarttuu uuteen kirjaan.
  – Miksi ne huoneet on sitten lukittuja? Olivia kysyi. – Ei täällä kyllä ole sellaisia lukittuja huoneita. Ulko-ovi menee vaan lukkoon, sitten kun kirjasto suljetaan.
  – No se on vähän niin kuin sellainen vertauskuva, Elsa sanoi. – Tarkoitin sitä, että kirjat pysyvät lukittuina niille, jotka eivät opi lukemaan ja niille, jotka eivät halua lukea. Se, joka väheksyy kirjoja, on kuin ihminen, joka kävelee mahdollisen aarteen ohi ja sanoo, että viis minä siitä, pärjään kyllä ilmankin! 
  Se tuntui Oliviasta jännältä ajatukselta. Että kirja voisi olla salattu aarre, joka aukeaa vain sille, joka avaa sen kannen ja osaa lukea kirjaimista muodostuvaa salakirjoitusta. Sitten kun kirjaimet muuttuvat sanoiksi, ne alkavat elää mielikuvituksessa, ja yhtäkkiä sanoista syntyy kokonaisia uusia maailmoja, ihmeellisiä satumaailmoja tai tosielämän maailmoja, joissa tapahtuu hauskoja, jännittäviä, opettavaisia ja joskus pelottaviakin asioita. Jos ei lukenut kirjoja, oli tyydyttävä pelkästään siihen elämään mitä itse eli – tai sitten niihin tuhansiin miljooniin elämiin, mitä ihmiset katsoivat esimerkiksi pieniltä puhelimen ruuduilta. 
  Olivia ei huomannut Valtteria, joka oli sujahtanut hyllyjen välistä hänen viereensä.
  – Kato, Valtteri kuiskasi Olivialle. – Näätkö tuon tytön tuolla ovella? Se ihan selvästi otti tuosta euron hyllystä kirjoja ja aikoo viedä ne kotiinsa. Se ei maksanut niitä.
  Olivia ehti juuri ja juuri nähdä itseään vähän vanhemman tytön vilahtavan ovesta ulos vaalea poninhäntä heilahtaen.