Toim. Jouni Hintikka ja Kirsti Nurkkala
Meille terveys ei ole itsestäänselvyys. Sanonta ”ei väliä, onko lapsi tyttö vai poika, kunhan on terve” on saanut aivan uuden merkityksen. Odotusaikana tai vastasyntyneenä erityislapsemmekin ovat vaikuttaneet terveiltä.
***
Avainasemassa on luultavasti ollut oma aktiivisuuteni ennakkoluulojen purkamiseksi: olen kertonut vammastani avoimesti ja ollut rehellisesti oma itseni. Minun kohdallani vamma näkyy niin selkeästi ulospäin, että sen piilottaminen on käytännössä mahdotonta.
***
”Tiedäthän sä varmasti, miten ruusua pitää hoitaa? Sitä pitäis hoitaa hyvin, kun on minun ostama. Ainakin vettä sille pitää antaa”, hän neuvoo. ”Haluathan sä hoitaa sitä hyvin?”
Haluan. Hoidan sitä niin hyvin kuin osaan. Minulle uskottua.
***
Pohjavireenä kuultaa rakkaus, lapsen kunnioitus ja kannustaminen, mutta samalla myös tasa-arvoisuuden periaate muihin lapsiin nähden. Unna tietää, mitä hänen vanhempansa arvostavat ja odottavat kaikilta lapsiltaan. Ja sen hänkin haluaa oppia omalla tavallaan.
Kirjassa saavat puheenvuoron niin erityislapset, läheiset kuin aiheen parissa työskentelevät ammattilaiset. Kirjoittajat avaavat näkökulmia erilaisuuden, sairauden ja vammaisuuden kohtaamiseen ja ymmärtämiseen.
Elämä ei useinkaan mene omien suunnitelmiemme mukaan. Myös kriiseissä ja koettelemuksissa Jumala avaa elämän rikkautta ja jokaisen ihmisen ainutlaatuisuutta.