Antti Halonen

Juutalaispojan kasvukertomus vie kristinuskon syntyaikoihin

Jeesus Nasaretilainen on haudattu jo kolmekymmentä vuotta sitten, mutta hänen ennustuksensa Jerusalemin kaupungin ja temppelin tuhoutumisesta on edelleen toteutumatta.

Samaan aikaan 14-vuotias Hiskia elää kahden ystävänsä kanssa tavallista juutalaispoikien elämää, jossa tärkeintä on etsiä tilaisuuksia kunnon painiottelulle. Kasvavaa sodan uhkaa eivät hekään voi olla huomaamatta.

Kun jännite pakanallisen roomalaishallinnon ja juutalaisten välillä puhkeaa avoimeksi sodaksi, kunkin pojista on selvittävä omien haasteidensa kanssa, vaikka kysymykset seuraavat toisiaan: Mikä tämän kaiken tarkoitus on? Mikä on Herran silmissä oikein ja mikä väärin? Ja miksi nuo Nasaretilaisen seuraajat ovat niin erilaisia kuin muut?

Hiskia oli kuullut Nasaretin Jeesuksesta monta kertaa ennenkin. Vääriä profeettoja ja messiaaksi itseään väittäviä miehiä oli kulkenut Juudassa tuon tuosta, mutta tämä Jeesus vaikutti saaneen enemmän kannattajia kuin muut. Hän oli kuollut ainakin kaksikymmentä vuotta ennen Hiskian syntymää, mutta hänestä puhuttiin yhä, ja hänen seuraajiensa joukko kasvoi kaiken aikaa. Rabbit kuitenkin pitivät häntä korkeintaan voimallisena opettajana, ja Hiskia uskoi heitä.
  Vaikka tämä aika kaipasi messiasta enemmän kuin saattoi sanoa, yksi asia oli varma: kuollut mies ei voinut olla messias. Jeesus Nasaretilainen oli ollut vain yksi huijari muiden joukossa. -- Mutta miksi ihmeessä oppinut Sakkai-setä puhui tuollaisia?